Kaksi germaania: Carolus "Der Starke" Doppelbock & Köstritzer Schwarzbier

The German (DMW) brought me these two impressive, genuine German lagers as I paid his phone bill.

He also forced me blog about them - instead of just quaffing them down with a hearty laughter and some unintelligible shouting as German lagers should be enjoyed - so i will. Unfortunately he didn't mention in which language i should make the entry, joten kirjoitan sen suomeksi. Oppiipahan, hähä.

(Testaan samalla uutta, surkeaa iPhonen retrokamerasoftaa)

Binding-brauerei Carolus Doppelbock, pullo : 0,5 l : 7,5 %

Arvottuani kahden välillä hetkisen houkutuin muiden lokkien, varisten ja vastaavien haaskalintujen tapaan kiiltävästä ja päädyin testaamaan Caroluksen ensimmäiseksi. Tämä saattoi olla virhe, sillä kaadettuani merimieskahvinvärisen (l. pikimustan) nesteen tuoppiin ja höräistyäni tuhdista vaahdosta ylimääräiset veke ja myöhemmin toivuttuani vasta tajusin tarkemmin tsekata etikettiä. Jep: doppelbockiahan se - 7,5 % tehollista yksikköä, ja se myös maistuu. Melkomoisen lämmittävän etanoliannoksen jälkeen, tai ehkä samaan aikaan, karkaa makuhermojen päälle tuikea makeus ja mallas, jonka jälkeen em. hermojen raunioita hivelee rauhoittavasti yllättävän hento, jopa yrttimäinen jälkimaku. 

Final verdict: strong, sweet and even a bit herbal and warming lager. Would quaff another.

Köstritzer Schwarzbier, pullo : 0,5 l : 4,8 %

Kuten ounastelinkin, osoittautui germaanien nautintajärjestys täysin vääräksi. Tuhdin ja makean doppelbockin jälkeen schwarzbier maistui aluksi hennohkolta, jopa ohuelta. Oluen pikkuhiljaa lämmetessä ja makuhermoston kerättyä itseään löytyi Köstritzeristä kuitenkin aivan omanlaisensa maku. Toisin kuin (näemmä) tummat lagerit yleensä, ei schwarzbier ilmeisesti ole makea. Jos johonkin tutumpaan tulisi verrata, niin tämä on kuin paahtamaton (ja tietysti lager-) versio irlantilaisista stouteista.

Makua on siis melko maltilla, mutta mikäpä tätä siemaillessa.

Final verdict: initially completely shadowed by the previous doppelbock, the "blackbeer" turned out to be a fine-tasting dryish beer. Very easy to drink, and not in the bad sense of the term.

-T