Stadin Panimon American Barley Wine : 0,33 : 8 %

Kevätauringon hivellessä silmälumpioitani päädyin kevät-bipolarian maanisuusvaiheessa painaltamaan linja-automobiilin pimppanappulaa jo kauan ennen kotikontua; sain yllätysherätyksen laatuolutkeikalle Kauppakeskus Ristikon Alkoon. Harmi vaan että muistin jo liukuovilla ettei heidän olutvalikoimansa ole erityis-kummoinen, mutta jotain löytyi kuitenkin. Nimittäin StaPaa, pitkästä aikaa!

BW ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaiseen oluttyyppien top 5:n, perusteluna seuraava: ei tarpeeksi kirpakkaa kirpakaksi, ei tarpeeksi tuhtia tuhdiksi.

--

Viilennys, tuopin kastelu, korkkaus, kaato. Vaahto hävisi vikkelästi, ja väri on upea.

Ohraneste vaikutti lähes tahmealta valuessaan tuopin reunoja pohjalle, joten ensi_huikassa lähes poissaolollaan loistanut makeus yllätti positiivisesti. Humalointi iski seuraavaksi kuin .. kuin jokin kovaa iskevä asia, ja otti koko kitatilan haltuun. Nad tuu bäd.

Runkoa, tai jotain, on melkoisesti ja muutaman kulauksen jälkeen makeuskin löytyy; suorastaan tahmeus.

 Äh. Ei oo beer-geek-fiilis, ja kahdeksan tehollista volttia alkaa hiipiä ohimoon.

Mainittakoon siis että kivan värinen, tahmea, joikaavasti humaloitu töttöröö, lähituotanto ja pienyrittäjyys suurena bonuksena.

Ostan uudestaankin, jos haluan vahvaa olutta ilman banaania. Kiitti hei!

-T

Slottkällans Zero IPA : 0,33 : 6,5 %

Jälleen kerran, kysyttäessä "Mitä sais olla?", vastasin "Humalaa."

Ja sitä tuote tosiaan tarjoilee, säilyttäen silti tuhdin hedelmäisyyden ja tukevuuden.

Jälkimaussa rasvaisuutta ja ylpeyttä.

-T

Jacks's Original Chili Beer

Liitereihin saapui tsilikamppis, ja sen perässä meni pygmiryhmä että heilahti. Kampin toimipisteestä löytyi kaikkea mitä sähköpostikirje lupasikin, mutta repun pienuudesta johtuen osa tuotteista jäi tällä kertaa vielä testaamatta.

Koska tämä on kuitenkin pääasiassa olutblogi, koskee tämä entry Jack's chiliolutta.

Kellervä, ohutvaahtoinen lager on pullotettu kirkkaaseen ja kapeaan lasipulloon, luoden mielleyhtymän texmexolusien Coronan ja Solin suuntaan, eikä makukaan hirveästi eroa. Helppoa, pikkuisen makeaa juotavaa jossa on mainio, kevyt jälkipolte. Chili siis tuntuu muttei maistu. Yhden tempun olut, jota on kuitenkin vaikea olla suosittelematta; käy siis hakemassa gynttisiwasta omasi, nauti ja unohda.

-T

Duchesse se Bourgogne

Enpä muista aiemmin maistaneeni sour ale -tyyppistä olutta, mutta nyt maistan! Ensipurasu oli huisin hapan, ja ounastelin etten saisi koko lasillista juotua. Pieleen! Maku alkoi hyvinkin äkkiä muuntautua maukkaaksi ja makiaksi, toffeeta ja jonkinlaista pirteää marjaisuuttakin on havaittavissa. Ei jääne viimeiseksi...

-T

Marjaisat maltaat

Jouluostosrynnäkön keskellä tulee välillä tarve hengähdys- ja pohdintatauolle, ja mikäpä olisi sellaiseksi parempi kuin maltillinen mallashetki. Kitty's Public House sijaitsi tälläkin kertaa sopivasti matkan varrella, ja mikäpä sinne marssiessa kun paikka on keskeisestä sijainnistaan huolimatta verrattain hiljainen (yleensä) sekä henkilökuntakin asiantuntevaa ja suhteellisen kiireetöntä.

Meantime Cranberry Stout : hana : 0,5 l : 4,5 %
Vetisehkö perusstout pikaiseen katoavalla headilla ja katkerahkolla, mehuisella jälkimaulla. Niksibisse, joka häviää omassa lajissaan esimerkiksi kotimaiselle Puolukka Stoutille heittämällä.

Liefmans Cuvee Brut : pullo : 0,375 l : 6 %
Jännempi. Tuhdissa ja inan hiivaisessa maussa leikkivät liskot, hämähäkit sekä seinillä tanssivat muumit sulassa, suloisessa sovussa keskenään. Punainen, tumma, samea. Inainen kirsikka sekä yhdistää kriekkiin että siitä erottaa, sillä tämähän on tyypiltään oud bruin vaikka kirsikkaolut onkin.

-T

Brewdog & Three Floyds - Bitch Please

Pullo : 0,33 l : 11,5 %

Pikaisella, ähkyisellä jälkiruokatuoppikeikalla Kitty'siin meinasi tulla tiskillä hörptästic block: en tiennyt mitä ottaisin. Asiantunteva kaljapygmi kuitenkin lujasti mutta varmasti opasti Brewdogin puoleen. Viimeistään nimen kuultuani olin myyty, ja niin oli juomakin.

Ensipurasun jälkeinen ilme oli mallia: O_O, koska olut maistuikin viskiltä! Tulipa tämän koiran päällimmäinen koukku selväksi jo ennen nielaisua...

Ei mut niQ oikeesti, islayltä (=savulta, turpeelta ja alkoholilta) maistuvaa barley wineä. Makeaa ja vahvaa; pikkusen on eksynyttä hedelmääkin maussa. Jännä.

-T

Little Valley Withens Pale Ale

Hops, I has them!

Pullo : 3,9 % : 0,5 l

Nosturilla esiintynyttä, färsaarelaista Tyr-yhtyettä edeltävää lämmittelijäorkesteria vältellessämme poikkesimme läheiseen formaatti-hemppaan rohkaisemaan sydämiämme maukkaalla maltaalla. Kanssaolustelija tarttui vankkaan ja vakaaseen Beamishiin, mutta omaan kämmeneeni hakeutui lätäkön toispuolelta lähtenyt Withens: kirpakka, hapokas sekä mainio ja maukas.

Voimavirtapitoisuuttaan suurempi luomujuoma.

-T

Peroni Nastro Azzurro

Pullo : 0,33 : 5,1 %

Rapden herkistämässä mielentilassa jouduin valintojen eteen kesken junamatkan: ostaako Pendolinon italialaisteemaisesta ruoanlämmityskioskista ylihintaista suomilageria, ylihintaista tsekkidunkelia vaiko ylihintaista italokirkasta.

Päädyin jälkimmäiseen, vaikkakin allekirjoittaneen ennakkoluuloisessa ajukopassa Italiasta ei tule kerrassaan mitään hyvää, paitsi makkara ja kauan odotettu Eros Ramazzottin kuolema (lopulta). Kun ei mitään odota niin ei paljoa pety; muun muassa muuan Avatar-elokuva käytiin katsomassa tällä ajatuksella ja lopputuloksena oli lähes uskonnollinen kokemus.

Siispä Pendolinon kallistelevassa kyydissä ryhdyin urheasti hörsimään spagetti-oltta, ja yllätyin positiivisesti: tämähän maistuu joltain. Happoisaa ja helppoa juoma on, joskin sivustasta hiipivä hunajainen sivumaku ei mietoudestaan huolimatta miellyttäne jokaista.

Ihan hyvä kertamaisto, siis.

-T

Rotterdam-piipahde

Samuel Smith's Organic Cider, pullo : 0,55 l : 5 %
Tuoksu viinimäinen, maku mehuisa ja maltillisen hapokas. Puolikuivaa; ei hyvää, ei huonoa.

Brewdog Zeitgeist, hana : 0,5 l : 4,9 %
Viipyilevä hedi, hurjan paahteinen tuoksu ja maku. Katkeraa kuin elämä, hiiltynyttä myös. Ota iso tuoppi, mikäli päiväsi siihen mennessä on ollut ylen iloisa ja aurinkoinen.

-T

Bintang Pilsener

Pullo : 0,33 l : 4,7 %

Huh! Melkoisen hapokas ruokajuoma, johon törmäsin Forumin Tamarinissa. Indonesialainen pilsner kuulostaa hitusen oudolta, mutta olut eittämättä on tunnistettavissa lajityyppinsä edustajaksi, maltillisesta humaloinnista huolimatta. Sopii hyvin semitulisen ruumiinravinnon kyytipojaksi veden oheen.

Eväänä toimi tällä kertaa som tam -papaijasalaatti ja sataykanavartaat, jotka tuomittiin mainioiksi, joskaan ei täydellisiksi.

-T

Kaksi germaania: Carolus "Der Starke" Doppelbock & Köstritzer Schwarzbier

The German (DMW) brought me these two impressive, genuine German lagers as I paid his phone bill.

He also forced me blog about them - instead of just quaffing them down with a hearty laughter and some unintelligible shouting as German lagers should be enjoyed - so i will. Unfortunately he didn't mention in which language i should make the entry, joten kirjoitan sen suomeksi. Oppiipahan, hähä.

(Testaan samalla uutta, surkeaa iPhonen retrokamerasoftaa)

Binding-brauerei Carolus Doppelbock, pullo : 0,5 l : 7,5 %

Arvottuani kahden välillä hetkisen houkutuin muiden lokkien, varisten ja vastaavien haaskalintujen tapaan kiiltävästä ja päädyin testaamaan Caroluksen ensimmäiseksi. Tämä saattoi olla virhe, sillä kaadettuani merimieskahvinvärisen (l. pikimustan) nesteen tuoppiin ja höräistyäni tuhdista vaahdosta ylimääräiset veke ja myöhemmin toivuttuani vasta tajusin tarkemmin tsekata etikettiä. Jep: doppelbockiahan se - 7,5 % tehollista yksikköä, ja se myös maistuu. Melkomoisen lämmittävän etanoliannoksen jälkeen, tai ehkä samaan aikaan, karkaa makuhermojen päälle tuikea makeus ja mallas, jonka jälkeen em. hermojen raunioita hivelee rauhoittavasti yllättävän hento, jopa yrttimäinen jälkimaku. 

Final verdict: strong, sweet and even a bit herbal and warming lager. Would quaff another.

Köstritzer Schwarzbier, pullo : 0,5 l : 4,8 %

Kuten ounastelinkin, osoittautui germaanien nautintajärjestys täysin vääräksi. Tuhdin ja makean doppelbockin jälkeen schwarzbier maistui aluksi hennohkolta, jopa ohuelta. Oluen pikkuhiljaa lämmetessä ja makuhermoston kerättyä itseään löytyi Köstritzeristä kuitenkin aivan omanlaisensa maku. Toisin kuin (näemmä) tummat lagerit yleensä, ei schwarzbier ilmeisesti ole makea. Jos johonkin tutumpaan tulisi verrata, niin tämä on kuin paahtamaton (ja tietysti lager-) versio irlantilaisista stouteista.

Makua on siis melko maltilla, mutta mikäpä tätä siemaillessa.

Final verdict: initially completely shadowed by the previous doppelbock, the "blackbeer" turned out to be a fine-tasting dryish beer. Very easy to drink, and not in the bad sense of the term.

-T

Brouwerij De Ranke: Saison De Dottignies

Pullo : 0,33 l : 5,5 %

Puuduttamatta kestetyn hammaslääkärikeikan jälkeen päätin palkita itseni parilla jalojuomalla, ja lähipitkäripaisessa vietetyn arvontahetken jälkeen päädyin tähän belgialaiseen saisoniin.

Alkon hintalappu lupaili kukkaista ja ketterästi humaloitua hörsittävää, ja sitä tämä todella on: tuoksussa ei tunnu humle juurikaan, mutta maussa mukavaa kitkeryyttä löytyy.

Väriltään tämä otus on kellervä ja samea, tuhdilla joskin yllättävän pikaisehkosti pakenevalla headilla.

Maussa korostuu, tai oikeastaan löytyy, lähinnä humala. Hyvää, tullen ostamaan toistekin.

-T

Ohimennen: siivoussiideri Thatcher's Old Rascal

(Pullo : 0,5 l : 4,5 %)
Taloutemme eräälle naarakselle iski rymsteeraushinku, ja siivouskiukkua loiventamaan tarvittiin tyylikkääseen etikettiin kääritty, markettiluokassaan melkoisen maukas (joskin makea) brittisiideri.

Tuoksultaan toki omenainen, maultaan samoin. Kieli puutuu tanniinista (?) hieman. Rakenne tuntuisi kaipaavan hieman lisää alkoholia; tämäkin maitokauppasiideri olisi parempaa hardina.

Vallan mainiota; ostaisin/tulen ostamaan uudestaankin - tosin ostotoimenpiteen sattuessa anniskeluliikkeeseen, vaihdan tämän johonkin hardimpaan Thatcher'sin tuotteeseen.

-T&K

1st post, eli Kaksi Germaania

Tähän on tultu. Tästä se alkaa, toivottavasti ei myös lopu: legitiimi syy maistella erilaisia ja mitä parhaimpia makuja sieltä sun täältä, useimmiten perin epäterveellisellä sisällysluettelolla tai ainakin ravinnesisällöllä varustettuna.

Blogin sisällöntuottajat eivät vielä ole valinneet standardiformaattia soppa-arvosteluun, joten sitä odotellessa kaikkien yhden lukijamme tulee tyytyä kiertoilmauksiin, sinne-tännepäinsyyksiin, Harrison-Stetsonin menetelmään sekä osittain puhtaaseen höpöhöpöön. Aistihavainnot kuitenkin pyritään ilmaisemaan sponsoreista riippumattomina, absoluuttisen subjektiivisina ja rehellisinä.

Ihkaensimmäisen hörsittävän setin ylöskirjaamisen saa kunniakseen juureva germaanikaksikko Schlappeseppel & Duckstein, jotka toimitti maisteltavaksi juureva germaanivahvistuksemme suoraan juurevasta Germaniasta!

Schlappeseppel Kellerbier (pullo, 0,5 l)

on allekirjoittaneen maistamana ensimmäinen lajityyppinsä edustaja (joskaan asiasta ei ole täyttä varmuutta).

Visuaalis-spatiaalinen ensivaikutelma oli vehnäolutmainen aluksi suuren vaahtokukan takia, ja värikin oli mallia "samea keltaoranssi hiivahiutaleilla". Maku kuitenkin yllätti, sillä tukevasta banaanihiivaisuudesta ja kirpakasta vehnäisyydestä ei ollut tietoakaan; ensimmäiseksi mieleen juolahtivat adjektiivit "laadukas", "maltainen", sekä luonnehdinta "helposti juotava".

Vertailukohtaa muihin kaltaisiinsa ei ole, mutta suoraan sanoen ja eittämättä hörsisin tätä toistekin. Bittereissä ja (i)pa-oluissa riepoteltu kitalakeni olisi ehkä toivonut enemmän humalaa, mutta tuhti kukkaismaku ei - rehellisyyden nimissä - tähän oluttyyppiin kyllä sopisi.

Olut on pastöroimaton.

Duckstein (pullo, 0,5 l)
oli toinen tuliaisista. Paikallisesti ilmeisesti kohtalaisen arvostettu "artesaaniolut", joka tuli numeroidun sinettietiketin keralla. Punertavaa, laadukkaan ja tuhdin makuista, kaiketi altbieriksi luokiteltavaa oltta, joka ei jättänyt hirveästi toivomisen varaa. Paitsi ehkä toista pulloa. Ehkä turhan maltainen ja makea verrattuna humalointiin, mutta eriäväkin mielipide aiheesta kuultiin.

Mirkut posettaa.

Kellerbierin vaahto ja sameus. Lisänä hilpeä punaparta!

Blogientryn kirjoitussiideri.

Loïc Raison Brut (pullo, 0,25 l)
Tätä lätinää kirjoittaessani tulin myös maistelleeksi
Loïc Raisonin pikkupullo-4-packeissa kaupattavan kuivan omenasiiderin, joka ei varsinaisesti yllättänyt fransmannien tapaan tanniinisella ensipuraisullaan, mutta vetinen jälkimaku nolotti hieman.

Hyvää silti, ja sentään oikealta maistuvaa siideriä.