BW ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaiseen oluttyyppien top 5:n, perusteluna seuraava: ei tarpeeksi kirpakkaa kirpakaksi, ei tarpeeksi tuhtia tuhdiksi.
--
Viilennys, tuopin kastelu, korkkaus, kaato. Vaahto hävisi vikkelästi, ja väri on upea.
Ohraneste vaikutti lähes tahmealta valuessaan tuopin reunoja pohjalle, joten ensi_huikassa lähes poissaolollaan loistanut makeus yllätti positiivisesti. Humalointi iski seuraavaksi kuin .. kuin jokin kovaa iskevä asia, ja otti koko kitatilan haltuun. Nad tuu bäd.
Runkoa, tai jotain, on melkoisesti ja muutaman kulauksen jälkeen makeuskin löytyy; suorastaan tahmeus.
Äh. Ei oo beer-geek-fiilis, ja kahdeksan tehollista volttia alkaa hiipiä ohimoon.
Mainittakoon siis että kivan värinen, tahmea, joikaavasti humaloitu töttöröö, lähituotanto ja pienyrittäjyys suurena bonuksena.
Ostan uudestaankin, jos haluan vahvaa olutta ilman banaania. Kiitti hei!
-T
No comments:
Post a Comment